Wolff juhlii kymmenen vuotta Mercedeksellä: katsaus hänen saavutuksiinsa

Tänä viikonloppuna Mercedes juhlii erityistä vuosipäivää: kymmenen vuotta sitten Toto Wolff allekirjoitti sopimuksensa Mercedeksen tallipäälliköksi. Päätös osoittautui molemmille osapuolille ennennäkemättömän onnistuneeksi. Wolffin valtakaudella kaatui yksi ennätys toisensa jälkeen. Alla muistelemme Toto Wolffin vuosikymmentä Mercedeksen ruorissa.

Moni käsikirjoittaja haluaisi Toto Wolffin kaltaisen hahmon elokuvaansa tai tv-sarjaansa. Itävaltalaisella on erityinen läsnäolo paddockissa. Hänen stoalainen katseensa ja jatkuva murjotus antavat Mercedeksen tallipomolle pelottavan ilmeen, joka osoittaa, että vaikka asiat menisivät kuinka hyvin, hän ei ole silti tyytyväinen. Kun voittoja tulee, nousee puristettu nyrkki pystyyn tai nähdään niukka hymy. Jos asiat menevät pieleen radalla, pöytä hajotetaan tai jokin muu käden ulottuvilla oleva esine joutuu ottamaan osumaa.

Ennen nimitystään Mercedeksen tallipäälliköksi Wolffilla oli jo rikas historia, sanan kaikissa merkityksissä. Hänen sijoitusyhtiönsä Marchfifteenth ja Marchsixteenth tekivät Wolffista miljardöörin. Moottoriurheilun sisällä Wolff oli Williamsin hallituksessa vuoteen 2012 asti, vaikka hän säilytti vähemmistöosuuden tiimissä vuoteen 2016 asti. Mercedeksellä ollessaan Wolff oli myös Valtteri Bottaksen manageri, ja hän hoitaa edelleen George Russellin ja Esteban Oconin managerointitehtäviä. Hänen sopimuksensa Mercedeksen tallipomona allekirjoitettiin 21. tammikuuta 2013.

Hybridiaika

Wolffin ensimmäinen vuosi Mercedeksellä ei muistuttanut läheskään sitä, mitä tiimi tulisi myöhemmin tekemään. Formula 1 -legenda Michael Schumacher jätti tiimin muutaman pettymyksen tuottaneen vuoden jälkeen, ja tilalle tuli lupaava lahjakkuus Lewis Hamilton. Päätöstä pilkattiin tuolloin Hamiltonin uran loppuna. Vaikka tiimi onnistui vuonna 2013 nousemaan toiseksi niukasti Ferrarin edelle, Mercedes jäi peräti 236 pisteen päähän koskemattomasta Red Bullista.

Vuosi 2014 muutti kaiken. Uusi moottorisääntö astui voimaan, ja Mercedes oli muutoksen kiistaton voittaja. Hamilton ja tallikaveri Nico Rosberg kaappasivat mestaruuden sijat yksi ja kaksi, ja Mercedes sai lähes kolmesataa pistettä enemmän kuin Red Bull. Se osoittautui enteeksi tulevasta : vuodesta 2014 vuoteen 2020 Mercedes voitti kaikki rakentajien ja kuljettajien mestaruudet. Toto Wolffin Mercedes hallitsi "hybridiaikaa" täysin.

Ennätyksiä kertyi: eniten rakentajien mestaruuksia peräkkäin, eniten kuljettajien mestaruuksia peräkkäin, Hamilton saavutti ennätyksen eniten voitettuja kilpailuja, ja Hamiltonin tittelin myötä vuonna 2020 myös Michael Schumacherin seitsemän maailmanmestaruuden ennätys saavutettiin. Wolffin johdolla ei kuitenkaan keskitytty pelkästään Formula 1:een. Vuonna 2018 Mercedes-juniori George Russell voitti Formula 2 -tittelin ja samana vuonna Mercedes-juniori Mick Schumacher voitti Formula 3-tittelin. Vuonna 2019 perustettiin Mercedes Formula E -tiimi, joka voitti mestaruuden molemmilla seuraavilla kahdella kaudella.

2021 ja 2022

Vuonna 2021 Mercedeksen kiistaton ylivalta päättyi lopullisesti. Max Verstappen oli ensimmäinen kuljettaja vuosiin, joka haastoi Hamiltonin. Taistelu mestaruudesta ratkaistiin paljon keskustelua herättäneellä viimeisen kisan viimeisellä kierroksella. Kausi oli kiihkeä: Wolff ja hänen kilpailijansa Christian Horner eivät säästelleet sanojaan, ja syytöksiä ja loukkauksia lensi edestakaisin joka viikko. Mercedeksen kauden jälkeistä protestia ei tunnustettu, ja se oli virallista: Max Verstappen voitti vuoden 2021 mestaruuden. Mercedes voitti silti kahdeksannen kerran peräkkäin rakentajien mestaruuden, mutta kausi jätti katkeran maun suuhun.

Uusien vuoden 2022 moottorimääräysten myötä kaikki katseet kiinnittyivät Hopeanuoliin. Tiimi oli tehnyt selväksi, että se halusi kostaa edellisvuoden menetetyn tittelin ja keksi testipäivinä rohkean suunnittelun: Mercedes oli ainoa tiimi, jolla ei ollut sivupilareita. Oliko se avain voittoon, jota kukaan muu ei ollut vielä löytänyt?

Vastaus oli ei. Mercedeksen kaudelle oli ominaista "porpoising", auton pomppiminen radalla. Vaikka Russell sijoittui Mercedeksen ensimmäisellä kaudella lähes jokaisessa kilpailussa viiden parhaan joukkoon, Hamilton tuomittiin säännöllisesti keskikastiin, eikä tittelitaistelua ollut missään nimessä luvassa. Ensimmäinen voitto tuli vasta vuoden toiseksi viimeisessä kilpailussa, ja Mercedes joutui tyytymään kolmanteen sijaan rakentajien joukossa. Mercedeksen dominoiva aikakausi on lopullisesti ohi.

2023 ja sen jälkeen

Tulevaisuutta voi tässä vaiheessa vain arvailla. James Vowlesin lähdettyä Williamsille Wolff on menettänyt päästrateginsa ja oikean kätensä. Hamilton ei ole vieläkään allekirjoittanut uutta sopimusta. Ja suuri kysymys vuodelle 2023 on: onko Mercedes saanut asiat takaisin raiteilleen, vai onko se toinen vuosi peräkkäin, jolloin Red Bull on vain pilkku horisontissa?

Pitkällä aikavälillä katseet kääntyvät vuoteen 2026. Silloin uudet moottorisäännöt astuvat jälleen voimaan, ja Mercedeksellä on jälleen mahdollisuus aloittaa hallitseva kausi. Kysymys on kuitenkin siitä, pysyykö Wolff niin kauan. Itävaltalainen on aiemmin ilmoittanut, että hänen kunnianhimonsa ei lopu Mercedeksen johtoon. Jääkö Wolff kiinni asemaansa paddockissa? Vai seuraako hän Jean Todtin jalanjälkiä ja pyrkii FIA:n puheenjohtajaksi? Vain aika näyttää sen.